Hiljaisuuden jälkeen

Kolmen kuukauden vaikenemisen jälkeen on aika taas kirjoittaa. Syyttäkäämme siitä väsymystä. Tällä kertaa osallistun Runotorstain haasteeseen (81 haaste). Ensimmäinen runoni, tai ehkä aforismin ja runon sekasikiö yli kymmeneen vuoteen syntyi sopivan väsyneessä olotilassa itsekritiikin jo nukahdettua.

Aiheena Valinnan vaikeus (hyvä on, ei tämä niinkään sitä vaikeutta käsittele, ei ainakaan suoraan, enemmänkin valinnan vapautta, tai niiden kieltoa).

Vapaus saattaa olla illuusiota
Harhaa vailla mieltä.

Tai kenties ei?

Valinta vailla vapautta ei ole valinta
Vain pelkkä valinnan harha.

Vai kuinka lie?

Ehdottomuudet meitä hämää
Oikea ja väärä meidät eksyttää.

Tämä kuulostaa paremmalta!

Ei harha ole valinnassa, ei illuusio vapaudessa
Harhan löydät totuuksista, mielemme kahleista.